Anttula on koti – ei vain asumispaikka
”Anttula on koti lapsille. Se ei ole vain paikka, jossa työntekijät käyvät töissä, vaan koti, jossa lapset asuvat ja elävät arkeaan. Työntekijät ovat lapsia varten, ja lähtökohta on selvä: olemme töissä lasten kodissa.
Anttulan talo ja viihtyisä ympäristö tukevat rauhallista arkea. Paikka tuntuu turvalliselta ja tutulta, ja lasten yksilölliset tarpeet huomioidaan oikeasti.
Vanhemmille kerrotaan säännöllisesti, mitä lapsi tai nuori on tehnyt ja mihin hän on osallistunut. Tämä koetaan ensisijaisen tärkeänä. Henkilökunta ei ainoastaan tiedota, vaan myös aktiivisesti ehdottaa ja miettii, mistä lapsi voisi hyötyä. Yhteydenpito on helppoa ja luontevaa.
Vanhemmat arvostavat sitä, että henkilökunta oikeasti pysähtyy pohtimaan, miten lapsen arkea voidaan tukea ja parantaa. Jos arjessa ilmenee haasteita, terveydessä huolia tai lapsi sairastuu esimerkiksi flunssaan, vanhempiin ollaan heti yhteydessä. Tiedottaminen on todella hyvää ja se rakentaa vahvaa luottamusta.
Kun lapseni sairastuu, tiedän, että hän saa heti parasta mahdollista hoitoa. Vanhemman ei tarvitse pelätä, että hoito viivästyisi. Tämä helpottaa arkea erityisesti silloin, kun asuu eri paikkakunnalla.
Kun toivoin aiemmin ennakoivampaa tiedottamista sairastumistilanteissa, palaute otettiin heti vastaan ja toimintaa muutettiin. Sen jälkeen tieto on tullut hyvissä ajoin, ja arkeen on ollut helpompi varautua. Oli helpottavaa huomata, että palaute todella kuultiin.
Näen, että lapseni viihtyy Anttulassa. Hän nauraa, hymyilee ja juttelee omaa kieltään. Kun hän oli aiemmin tilapäishoidossa muualla, puhe loppui ja hymy katosi. Anttulassa ilo palasi. Hän on saanut kavereita ja kokee kuuluvansa joukkoon.
Anttula on sopivan kokoinen ryhmäkoti. Pieni ryhmäkoti suojelee myös infektioilta, kun ihmisiä on vähemmän ja arki pysyy hallittuna. Hoitajat tietävät heti, mikä kunkin lapsen vointi ja mieliala on, ja pystyvät reagoimaan nopeasti. Lapset ja nuoret tuntevat toisensa, ja pysyvät kaverisuhteet tuovat turvaa.
Anttula on ollut loistava paikka. Jälkikäteen tuntuu, että lapseni olisi voinut muuttaa tänne jo aiemmin – eikä vasta silloin, kun perheen omat voimavarat olivat jo loppumassa”.
Äiti
Yleisarvosana 10
”Anttulan merkitys meille liittyy ennen kaikkea kotiin ja kotoisuuteen. Sopivan kokoinen ryhmäkoti, viihtyisä talo ja rauhallinen ympäristö luovat tutun ja luotettavan arjen. Kun ympäristö ja ihmiset pysyvät samoina, lapsen on helpompi olla.
Ennen Anttulaa lapseni oli tilapäishoidossa kaukana, kahden tunnin matkan päässä. Yksiköt olivat suuria ja sairaalamaisia, ja muut asukkaat eivät olleet lapseni ikäisiä. Anttula löytyi lähes vahingossa ja osoittautui meille parhaaksi mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Nyt matka Anttulaan on lyhyt, mikä helpottaa merkittävästi vierailuja ja yhteydenpitoa.
Lapseni ihastui Anttulaan heti. Värikäs huone, visuaalisuus ja lämmin tunnelma tuntuivat omilta. Anttulassa on selkeä arki, ennakoitava päivärytmi ja tutut, turvalliset aikuiset. Se näkyy lapsen voinnissa: hän on rento, hymyilevä ja rauhallinen.
Lapseni on saanut Anttulasta kavereita. Kavereiden pysyvyys on tärkeää, ja Anttulassa se toteutuu, koska vaihtuvuus on vähäistä. Anttulassa on rento fiilis, mutta taustalla on raudankova ammatillisuus. Henkilökunta on aina vastaanottavaa ja hyväksyvää.
Vanhemmalle on tärkeää saada säännöllisesti kuvia, videoita ja tietoa lapsen arjesta. Se ilahduttaa ja lisää luottamusta. Koen, että lapseni voi Anttulassa hyvin – sen vaistoaa ja näkee eleistä, ilmeistä ja siitä, miten hän palaa mielellään kotiloman jälkeen takaisin Anttulaan.
Nykyisin matka Anttulaan on lyhyt, mikä helpottaa vierailuja. Samalla tulevaisuus huolettaa. Ajatus siitä, että tällaisia pieniä, turvallisia ja lapsen kodeiksi muodostuneita paikkoja voitaisiin poistaa ja lapsia siirtää suuriin yksiköihin, tuntuu pelottavalta. Anttula ei ole meille vain palvelu – se on lapseni koti.
Vanhemmalle yksi tärkeimmistä asioista on se, että voi nukkua yönsä rauhassa, kun tietää lapsen olevan hyvässä ja turvallisessa paikassa.
Yleisarvosana Anttulalle on 10 ”.
Äiti 2
Ei enää ongelmalapsi
”Olemme maahanmuuttajataustainen perhe ja olemme asuneet Suomessa alle 10 vuotta. Lapsemme muutti Anttulaan vajaa vuosi sitten. Sitä ennen hän ehti olla kahdessa eri vastaavanlaisessa yksikössä, joissa meille kerrottiin, ettei hänen kanssaan pärjätä haastavan käyttäytymisen vuoksi. Koimme, että lapsemme ikään kuin hylättiin näissä paikoissa.
Sosiaalityöntekijä suositteli meille Anttulaa, koska siellä on erityistä tukea tarvitsevia kehitysvammaisia lapsia ja osaamista kohdata sekä ratkaista haastavaa käyttäytymistä. Anttulassa kaikki on sujunut alun jälkeen todella hyvin. Lapsemme on päässyt takaisin kouluun ja hänen käytöksensä on selvästi rauhoittunut.
Lapsemme soittaa meille joka päivä ja kertoo kuulumisistaan. Kotilomilta hän lähtee mielellään takaisin Anttulaan: hän pukee itse vaatteet päälle ja lähtee yhteistyössä mukaan. Anttulasta lähetetään meille kuvia ja videoita arjesta ja harrastuksista. He käyvät uimahallissa, ulkoilevat, leipovat ja laittavat ruokaa – lapsemme pitää erityisesti näistä.
Olemme erittäin kiitollisia siitä, että Anttulassa on huomioitu lapsemme ruokavalio. Hänelle valmistetaan ruokaa tutuilla mausteilla ja tarjotaan vain naudanlihaa sekä kanaa, mikä on meidän uskonnossamme tärkeää.
Lapsemme on sosiaalinen ja osaa nimetä jo kavereitaan. Meillä vanhemmilla on turvallinen olo, kun lapsemme on Anttulassa. On hienoa, että vanhempien näkemyksiä kuunnellaan ja että lapsemme arkea kehitetään jatkuvasti niiden pohjalta”.
Mom
Erään isän tarina Anttulasta
”Kävimme aluksi tutustumassa Anttulaan, ja jo silloin tuli tunne, että täällä lapsi kohdataan omana itsenään.
Perheemme elämäntilanne muuttui nopeasti, ja lapsellemme järjestettiin kiireellinen sijoitus. Anttulasta tuli hänelle turvallinen paikka. Isänä on ollut tärkeää huomata, että vanhempia kuunnellaan ja autetaan silloin, kun omat voimat ovat vähissä, myös ihan käytännön asioissa.
Lapsemme käy kotilomilla säännöllisesti, mutta Anttulaan hän palaa aina hyvillä mielin. Siitä on tullut hänen kotinsa.
Kuntoutus Anttulassa on ollut aivan mahtavaa. Hoitajat ja fysioterapeutti ovat tehneet pitkäjänteistä työtä lapsen ehdoilla, ja edistyminen näkyy arjessa. Lapsemme pärjää nyt ilman pyörätuolia sekä sisällä, että ulkona. Isänä koen, että tämä on ollut iso ja merkityksellinen askel hänen elämässään. Hän on päässyt liikkumaan omin jaloin apuvälineiden turvin. Tavoitteena on, että hän pystyisi jatkossa kävelemään ainakin sisällä ilman kävelyn apuvälineitä.
Anttulassa arki on elävää ja mielekästä. Siellä ei vain olla, vaan tehdään ja koetaan. Lapsemme pääsee uimaan, luontoretkille ja pyöräilemään. Luonto on lähellä ja osa arkea. Lapsemme pitää paljon retkistä. Viime kesän kohokohtana oli, että lapsemme pääsi hoitajan kanssa Helsinkiin reissuun ja ostoksille ”Isolle Kirkolle”.
Anttulassa on rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri. Hoitajat ovat aidosti mukana lasten arjessa, ja inhimillisyys näkyy pienissä asioissa. Eräs hoitaja odotti vauvaa, ja lapsemme eli odotusta innolla mukana. Oli hienoa, että hoitaja tuli äitiyslomallaan näyttämään vauvaansa. Saatiin kaikki onnitella ja ihastella uutta tulokasta.
Anttulassa eletään tavallista, inhimillistä elämää. Suurin toiveeni isänä on, että lapsemme saisi jatkaa Anttulassa eikä häntä vietäisi sieltä pois säästöjen vuoksi. On myös hienoa, että ensi kesänä lapsemme on rippinuori ja hänelle järjestetään rippijuhlat Anttulassa meidän perheen kanssa. Se tuntuu oikealta”.
Eräs iskä
Vaikean päätöksen jälkeen löytyi koti
”Lapsemme on ollut Anttulassa kohta kaksi vuotta. Perheemme elämäntilanne muuttui äkillisesti vanhemman akuutin sairastumisen vuoksi, ja edessä oli kiireellinen sijoitus. Sosiaalityöntekijöiden suosituksesta Anttula löytyi – ja vaikka matkaa on, se on osoittautunut täysin oikeaksi paikaksi lapsellemme.
On tunnetusti vaikeaa löytää kehitysvammaisille lapsille ja nuorille sopivaa paikkaa alle 18-vuotiaana. Matkan varrella olemme yhä vahvemmin kokeneet, että Anttula on juuri se oikea. Oman lapsen luovuttaminen toisten hoitoon oli vanhemmille äärimmäisen vaikeaa, vaikka tilanteessa välttämätöntä. Suuri helpotus on ollut se, että saamme Anttulasta paljon kuvia, videoita ja kuulumisia. Saamme olla lapsen elämässä mukana – ja niin saavat myös isovanhemmat.
Anttulassa työskentelee ammattilaisia, jotka tekevät työtään sydämellä. Toimintatapa on mieletön: lämmin, yksilöllinen ja aidosti kuntouttava. Vaikka meillä vanhemmilla on ikävä lastamme, näemme selvästi, kuinka paljon hyvää hoitoa, ohjausta ja läsnäoloa hän saa. Olemme kiitollisia siitä, että Anttulan paikka “tipahti meidän syliimme”.
Yhteistyö vanhempien ja Anttulan välillä on ollut avointa ja toimivaa. Olemme antaneet palautetta ja esittäneet toiveita, esimerkiksi lääkehoitoon liittyen, ja palaute on viety saman tien sairaanhoitajalle ja tiimille yhteisen ratkaisun löytämiseksi. Myös ruutuajasta keskusteltiin, kun sitä oli liikaa. Yhdessä sovittiin rajat, ja ruutuajan tilalle on tullut paljon muuta: ohjausta leikkiin, toimintaan ja aktiiviseen tekemiseen – elämään itse, ei muiden elämien katsomiseen.
Lapsemme rakastaa pitkiä kävelyitä ja metsän tutkimista. Eläimet ovat hänelle tärkeitä, erityisesti hevosen harjaaminen. Oli ihanaa nähdä, miten hän otti uuden vuoden vastaan iloisena, rakettien paukkuessa. Musiikki on hänelle rakkain ja tärkein asia: hänellä on todella tarkka nuottikorva, ja jouluna kaikki saivat ihastella hänen lauluaan, kun hän lauloi joulupukille ”Joulupuu on rakennettu”. Hän on todellinen iloinen laululintumme”.
Isä ja äiti